Palautamme autosi ajovaloumpiot entiseen loistoonsa
Ajovaloumpiot ottavat vastaan kiviä, kuraa ja muuta lentävää siksi niiden kiilto himmenee vähitellen. Tämä taas vaikuttaa siihen, kuinka hyvin etuvalot valaisevat tietäsi. Ja onhan se toki myös esteettinen haitta.
Varsinkin uusissa automalleissa umpiot ovat melkoisen kalliita, mutta onneksi Lepfix auttaa! Kun siis huomaat umpioiden himmenneen, älä ryntää ensimmäisenä varaosapuotiin, vaan tule näyttämään tilannettasi meille. Alla muutamia ennen-jälkeen kuvia, eli näet omin silmin, kuinka paljon todella pystymme umpioita kirkastamaan.
Ajovaloumpioiden kunnostus
| Ajovalojen vesihionta ja uudelleenlakkaus, pari | 250 € |
| Etusumuvalojen kunnostus, pari | 50 € |
Lepfixin Facebook
Wiikon 38 winkki. TM (Tekniikanmaailma) talvirengastestin nastarenkaitten ja kitkarenkaitten tulokset. Nyt kannattaa aktivoitua viimeistään zekkaamaan minkälaiset ne omat talvirenkaat ovat 2019 talveen. Mun mielestä talvirenkaissa ei koskaan kannata säästää tai ajaa kelvottomilla renkailla. Tuosta top 3 joukosta kun ostaa omalle kukkarolle sopivat, niin varmasti pärjää. Yleensä nuot top renkaat myydään varastosta aika hätäseen joten nyt kannattaa toimia renkaitten ja auton vahauksen osalta ettei ole siinä ruuhkapiikissä kun myöhäset on liikenteessä.
Syksyn kamppis ”Joonatan” Luxus vahauksen julkistukseen vielä 24h ...
Lataa puhelimeen appi iFind, sieltä löydät esim. LepFix navigointi opastuksen paikanpäälle ym. Todella kätevä palvelu ”ilmanen” kun haluat löytää läheltäsi eri palveluntarjoajia. Esim. Näin syykaudella autofixaamon joka tarjoaa autollesi talvisuojan 👍.
Ps. Ens viikolla julkistetaan LepFix VAHAUS face kamppis, oohan kuulolla!
Wiikon 37 winkki. Tulee soittoja, valokuvia, kyselyitä säännöllisen väliajoin et kuinka juuri ostetun puskurin suojateipin saa itse asennettua(teippejä löytyy muutamalla eurolla maailmalta). (Itse myyn suojateipin asennettuna 80€/puskuri) Yleensä suojateippi on suora, mutta puskuri mihinkä teippi tulisi asentaa ei ole 🙃 Näitä teippejä ei oikein kannata alkaa lämmittämään hiustenkuivaajalla, tai suoja menee äkkiä pilalle. Helpoin on ostaa riittävän leveä pala, yleensä 15-20cm riittää mainiosti ja tekee teipinpaloista mallinnuksen mistä leikkaa oikean mallisen suojan, säästyy virheiltä eikä tule hukkapaloja 👍
Tärpit..
-pese hyvin puskurin asennuspinta esim. Fairilla
-älä irrota suojapaperia kokonaan, vaan vedä pikku hiljaa asennuksen edetessä.
-katso keskikohta, merkkaa ääripäät. Aloita asennus kulmasta.
-mattopuukolla on hyvä leikata suojateippiä.
-mikäli jää kuplia, voi peruuttaa kalvoa takaisinpäin vetämällä ja painamalla uudestaan suojakalvo kiinni.
-pikku kuplia voi nuppineulalla puhkaista ja painaa kupla pohjaan kiinni.
-itse en käytä lastaa asennus vaiheessa, vaan sormia ja kämmentä.
-kun irrotat suojakalvon paperia, älä koske sormilla liimapintaan, tartuntapinta huononee.
-käytä lastaa missä on pehmuste viimeistelyyn, kovalla muovilastalla jää helposti naarmuja👍
-asennus sisätiloissa.
Elvis is still alive! Part one and keppimies taiteilija Rolf von Wirtanen. Oikein komiaa viikonloppua kaikille LepFix some seuraajille!
Tarina pienestä lokinpoika Joonatanista
Auts, peppuun sattui. Tipahdin juuri kahden sisaren kanssa Klingendahlin katonharjalta Pyhäjärvenkadulle asfalttiin. Oli kesäkuun toinen sunnuntai ja kotipesässä tuli tukalan kuumat oltavat. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja musta tulikuuma huopakatto ajoi meidät hätääntyneinä liikkeelle ja kokemattomina pienokaisina horjahdimme reunaman yli ja tipuimme kadulle.
Hätääntyneina ja shokissa tapahtuneesta lähdimme juoksujalkaa vailla päämäärää etenemään. Valitsimme väärän suunnan, sillä hämeenpuiston vilkas liikenne vei yhden sisaristamme. Ei kerennyt jarruttaa, eikä pienet kokemattomat jalat ylittää turvallisesti tietä 😥 Hätä kurkussa vaelsimme vailla päämäärää. Kohdallemme osui iso nuuhkiva turpa joka haisteli ihmeissään. Samalla iso käsi ojentui kohti minua, otti hellästi käteen ja laittoi pehmeään taskuun. Olin pimeässä, mutta turvassa. Matka jatkui kyytiläisenä kunnes näin valon pilkahduksen, samalla tämä iso käsi tarttui minuun, laski taskusta, olin hallinlattialla.
Tepastelin lattialla ja ihmettelin uutta ympäristöä. Tämä sama karvaturpa tuli moikkaamaan. Kauhusta kankeana luulin, että joudun suupalaksi mutta tämä iso kaverus vain tuijotti ihmeissään. Aikaa oli kulunut ja tuli nälkä. Sain kohta ruokaa ja vettä. Kun ilta saapui, sain oman pienen turvallisen yksiön (hamsterin häkki) jossa vietin yöni ensimmäiset 4 viikkoa. Se oli hyvin viihtyisä, sillä yksiön pohjalla oli kukkia, heinää, vettä ja ruokaa. Aamulla tuli sama käsi, nosti minut häkistä lattialle ja pääsin tutustumaan ympäristöön. Näin kuluivat ensimmäiset viikot.
Kun kasvoin kovaa vauhtia ja alkoi untuvikko vaihtumaan sulkapeitteeseen, pääsin päivisin aina häkissä ulos pihalle. Yksiötäni pidettiin peräkärryssä jossa pääsin harjoittamaan siipiäni isommassa vapaassa tilassa ja kärryn laidat olivat suojana. Näin jatkui seuraavat kaksi viikkoa, kunnes päälleni hyökättiin. Kauhean paljon itseäni isompi musta lintu tuli kärryyni enkä päässyt karkuun. Sain ison haavan kaulaani ja viimeisillä voimillani jostain kumman syystä siipeni kantoivat laidan ylin pääsin turvaan auton alle. Kasvatti iskä oli juuri punttisalilla kun tämä tapahtui.
Paikalle saapuessa en nähnyt missään Joonatania. Kiertelin kärryä, nurmikkoa ja huutelin poikaa. Pieni shokissa oleva poika tuli auton alta verissä yltä päältä suojaani. Vein Joonatanin sisälle tarkistettavaksi. Kauhukseni huomasin, että Joonatanin kaulaan oli nokittu 5*5mm reikä josta verta vuosi. Menin lääkekaapille, otin desifiointi tarpeet, putsasin haavan ja laitoin laastarin kaulalle suojaamaan lialta. Poika parka oli kaksi vuorokautta ihan shokissa. En tiennyt jääkö eloon moisesta mutta aika teki tehtävänsä. Ruoka alkoi maistumaan ja poika vahvistumaan. Joonatanin lempi herkkua oli silakat eikä karvakuonon lihapullatkaan olleet yhtään hassumpia.
Siipeni vahvistuttua pääsin tutustumaan piha piiriin. En tohtinut lähteä kauas etten eksyisi mutta oli kiva kävellä pitempiä matkoja kauniissa auringonpaisteessa. Välillä karkasinkin, mutta tulin helposti löydetyksi olin jo niin iso poika. Yöksi minut haettiin takaisin halliin, jossa sain vaeltaa ihan vapaasti - yksiöstä oli luovuttu. Sain hyviä lentoharjoituksia päivittäin, iso karvaturpa hätyytteli aina välillä ja hauskinta oli joka viikottaiset kylpyhetket ammeessa 🤗
Lentoharjoittelun tuloksena reviirini laajeni. En aluksi osannut lentää kuin matalalla, mutta näin pääsin nopeasti liikkumaan paikasta toiseen eikä iskä saanut enään kiinni. Ainoastaan silakoilla sai houkutelluksi takaisin halliin. Olin 8 viikon ikäinen 🎂🌺 olin viettänyt monet kesäyöt ulkona turvallisessa aidatulla alueella. Menin aina aamulla hallille syömään silakoita.
Päivä koitti jolloin Joonatan nousi omilla siivillään korkeuksiin. Luulin etten enään koskaan näe poikaa, niin kauniisti kierteli pääni yllä kierroksia että luulin niitten olleen lopulliset jäähyväiset. Onneksi näin ei ollut vaan Joonatanin reviiri laajeni entisestään. Se lähti kuin kompassin osoittamana kohti vesistöä. Vesistöllä se yöpyi ja alkuun palasi aina ennen puolta päivää syömään 3-4 silakkaa. Vietti pari tuntia ruokalepoa seurassamme ennen kuin matkasi takaisin omille reissuilleen. Yksi suurista ilon hetkistä oli kun Joonatan oli löytänyt lajitoverin, jonka toi ylpeänä näytille. Voi sitä riemun määrää kun ystävykset söivät silakoita kilpaa. Näin kului aika ja samalla Joonatanin ruokailuhetket siirtyivät myöhemmäksi ja myöhemmäksi seurassamme. Iltapäivällä klo.15-16 välillä poika tuli tervehtimään. Söi vain enään 1-2 silakkaa ja lähti samantien takaisin lajitovereitten pariin, kiirus oli kova. Viimeinen kohtaaminen oli sunnuntaina 26.8. Tämä viimeinen kerta poikkesi käynniltään totutusta. Oli silakat loppunut ja annoin karvakuonon ruokaa sekä kinkkuleikettä. Nyt Joonatanilla ei näyttänyt olevan mihinkään kiire. Se istui pakettiauton katolla pari kolme tuntia, tein töitä siinä samalla ja poika vain viihtyi paikoillaan. Siinä oli viimeinen kohtaaminen eikä sen jälkeen ole näkynyt. Pyrein alusta asti siihen etten lähde kesyttämään, vaan pidän etäisyyttä tarpeeksi. Poika sai mahdollisuuden selvitä, kahdesti 🤗 oppi löytämään ruokaa luonnosta ja liittoutui lajikavereihin. Kokemus oli mielettömän upea, tämä oli oman kesän tähtihetki. Olla pienen hädissään katolta tippuneen untuvapallon matkassa mukana siihen, että varttuu lentokykyiseksi, tuo lajitoverin näytille, näyttää että pärjää luonnossa ja se kun lähtee muuttomatkalle jättäen sijais isukin kyynel silmäkulmassa hallille❤️ Odotan niin, että ensi kevät toisi pojan tullessaan ja saisin tarjota perattuja silakoita! Yksi kokemuksista mitä en unohda koskaan.